Taas on vierähtänyt aikaa viimeisistä blogiviesteistä, pahoitteluni siitä. Kiitokset myös kaikille yhteydenotoista tännepäin kysellen kuulumisiamme maaliskuun 11. jälkeen, kuten tapahtumiin täällä mediassa viitataan. Useat ystävät ja tutut olivatkin heti varmuudeksi tsekanneet, että sijaintimme tosiaan on hyvin etäällä tsunamin ja Fukushiman vaikutusalueista.
Kiitosta ja kritiikkiä tiedotusvälineille
Aikamoisessa median ja läheisten ihmisten yhteydenottojen pyörteissä kului monen maassa elävän ulkomaalaisen, mutta myös japanilaisen arki maaliskuun jälkimmäisinä viikkoina. Itse seurasimme tiiviisti sekä suomalaista uutisointia että paikallisia englanninkielisiä medioita (esimerkkeinä monelle suomalaisellekin tutuksi tullut NHK, Japan Times jne.). Myös sosiaalinen media on ollut tärkeä tiedonjakaja, ehkä jopa se tärkein. Tokion Suomen suurlähetystön fb-sivut kokosivat yhteen viranomaistiedotuksen, mutta myös Japanissa elävien suomalaisten ajatukset, huolenaiheet ja kysymykset, joita oli yhteisössä mahdollista jakaa ja pohtia. Sitä kautta löytyi keskitetysti myös lisää tiedonlähteitä sekä linkkejä esim. japaninsuomalaisten ylläpitämiin blogeihin. Blogien kautta oli mahdollista tutustua esim. elämään Tokiossa siellä asuvien silmin ja saada toisenlaista näkökulmaa tilanteeseen siellä.
Vaikka tapahtumat olivat ja ovat vakavia, monet täällä asuvat ulkomaalaiset jakoivat saman tunteen siitä, että kotimaassa tapahtuva uutisointi ei täysin onnistunut välttämään ylilyöntejä. Suurimmalta osalta voin olla ylpeä suomalaisen median tiedotuksesta ja UM:n suosituksista, jotka eivät missään vaiheessa tuntuneet asiattomilta. Muutamia erehdyksiä uutisoinnissa kuitenkin sattui, mitkä etenkin täällä asuvan korvaan särähtivät ja saattoivat aiheuttaa turhaa paniikkia kotimaassa. Muutamia esimerkkejä mainitakseni tällaisia olivat esimerkiksi maikkarin reportaasin otsikoiminen muutamaa viikkoa takaperin tyyliin ”Tokiossa kohta kuolemanvaara”, mikä sisälsi myös muita asiavirheitä, uutisointi tulipalosta Fukushimassa näyttäen samalla uutiskuvaa öljynjalostamolla riehuneesta laajemmasta suurpalosta tai matkustustiedotteen referointi TV-uutisissa kertoen, että suomalaisia kehotetaan poistumaan suur-Tokiosta, vaikka kyse oli kehotuksesta harkita poistumista. Näillä sanamuotojen nyansseilla huomasin olevan yllättävän suuren henkisen vaikutuksen meidän maassa elävien tuntemuksiin.
Asumme kansainvälisten opiskelijoiden asuntolassa, joten saimme aika laajan katsauksen siitä, miten asioihin reagoitiin eri maissa ja miten asioista uutisoitiin. Tiedon jakaminen myös tuo usein selvennystä ja huojennusta muuten epämääräiseen ja sekavaankin tilanteeseen, mikä oli tietenkin vain hyvä. Opiskelijoilla sattui olemaan juuri tauko opinnoista, kun lukuvuosi käynnistyi vasta huhtikuun alussa, ja osa lähti välillä käymään kotimaassaan huojentamassa perheiden ja tuttavien huolta. Viimeistään nyt tällä viikolla ovat loputkin lomalle lähteneet palaamassa tänne takaisin.
Miten voi auttaa
Netissä surffaillessa monella sivulla huomaa linkin, kuinka voi auttaa katastrofin uhreja. Myös esimerkiksi yliopiston kotisivuille on listattu keinoja auttaa, ja monet kaupat, yritykset ja järjestöt ovat laittaneet pystyyn keräyksen. Pienten rahalahjoitusten antaminen on tehty todella helpoksi, ja keräyslippaita näkee niin yliopistolla, kenkäkaupassa kuin kv-keskuksessakin. Näin toimimalla on pyritty antamaan vastauksia kysymykseen, miten kukin voi edes jollakin tavalla kokea olevansa avuksi tai hyödyksi, vaikka asuukin kaukana eikä pysty tarjoamaan kotia sen menettäneelle, mutta voi vaikka tukea järjestöjä, jotka vievät konkreettista apua perille. Tuntuu hyvältä nähdä, että niin monet kantavat kortensa kekoon.
Kevättä Kiotossa
Kevät on ollut täällä jälkijunassa kuulemma ennätyskylmän talven jäljiltä (ehkä joinain öinä tammi-helmikuussa käytiin jopa miinuksen puolella). Kylmän manailu katukuvassa tapahtuu täällä sanoen ”sabui sabui”, jonka opin olevan Kioton murretta, erona yleiskieliseen tapaan sanoa ”samui samui” (kylmää kylmää). Nyt kylmyys on kuitenkin vihdoin väistymässä ja tällä viikolla totta tosiaan ja vihdoin ja viimein puhkeavat ne kuulut ja kauan odotetut kirsikankukat. Muutamissa puissa niitä jo onkin. Näiden vielä harvojen kukkivien puiden alustat ovat jo kansoitetut hanami-piknikillä olevista seurueista.
Ensimmäiset hanami-pikinikillä olijat
Ensimmäiset kirsikankukat yliopisto-kampuksella
Kamo-joen maisemia
Kieliopinnot jatkuu
Ensimmäisen täkäläisen japaninkurssin sain vasta päätökseen, ja kurssista kielitaidon alkeiden vahvistumisen lisäksi jäi käteen uudet ihanat tuttavuudet. Sattui niin, että meitä jonkinsortin opiskelijoita ja tutkijoita, kaikki vielä suurin piirtein saman ikäisiä, oli osunut tälle samalle kurssille, ja päädyimme pitämään yhteyttä myös kurssin ulkopuolella. Nyt olemme aikeissa jatkaa kielenopiskelua pienryhmänä vapaaehtoisen opettajan ohjauksessa, jolle maksamme pientä korvausta. Tämä on osa erään järjestön toimintaa ja vaikuttaa lupaavalta. Ja meille erityisen hauskalta, sillä olemme kaikki suunnilleen samalla tasolla ja osaamme kannustaa toinen toistamme ja nauraa yhdessä. Saamme aloittaa jo ehkä ensi viikolla, jos hyvin käy.
Kioto - Osaka - molempi parempi
Muihin lähiaikojen kuulumisiin kuuluu yliopiston viralliset lukuvuoden avajaiset, vierailu teeseremoniassa, muutama vierailu Osakassa, yksi Kobessa ja monia vierailuja Kioton eri temppeleissä ja temppelialueilla. Osaka on Kiotoa modernimpi, myös pilvenpiirtäjiä katukuvassaan omaava kaupunki alle tunnin junamatkan päässä, ja siitä on tullut kelpo vierailukohde silloin, jos vaatekerta kaipaa täydennystä tai muuten vain tekee mieli ”keskustaan”. Kiotossakin on modernimpi keskusta monine kauppoineen, mutta jollain tapaa en ole siellä intoutunut liikuskelemaan mitenkään erityisen suurella innolla. Kiotossa sen sijaan kannattaa ennen kaikkea liikkua keskustan laitamilla ja nauttia temppelialueiden kauneudesta ja niiden tarjoamasta rauhasta (mikä usein onnistuu vaikka siellä turisteja sattuisikin parveilemaan). Yllätyin esimerkiksi siitä, kuinka mukavaa voi olla vain istuksia ja katsella kivipuutarhaa, joka kaikessa karuudessaan on yhtä aikaa kaunis, rauhoittava ja virikkeitä tarjoava. Suosittelen kokeilemaan, vaikkei meditointia olisi harrastanutkaan.
Yksi kivipuutarhoista Daitokujin Ryugenin temppelissä
Näkymä saman temppelialueen toisesta temppelistä
Kiyomizu-temppelin ympäristö yövalaistuksessa
Ginkakuji - Hopeinen paviljonki
Kontrastina tunnelmia Osakaa halkovan joen varrelta
Osakan keittiötarviketarjontaa - kuppeja ja syömäpuikkoja (o-hashi)
Nyt jo hieman lähemmin tutustuttua Kioto on alkanut vaikuttaa jo hieman pienemmältä paikalta, ja etenkin oivalta asuin- ja opiskelupaikalta. Lähes joka paikkaan pääsee pyörällä, mikä on monesti se kätevin tapa liikkua. Pyörän parkkeeraamisen ongelmat sen sijaan ovat säilyneet ja välillä on turvauduttava sakkopaikoille parkkeeraukseen ja välillä taas saa ostettua parkkilipun automaatista, jos sellainen sattuu kohdille (ja välillä lippua maksaessaan voikin ilostua parkkeerauksen ollen syystä tai toisesta ilmaista). Puhuvien automaattien kanssa kommunikoimiseen saa ystävällistä apua paikallisilta, olen saanut huomata. Pyöräilykaupunki -Kiotoon verrattuna Osaka sen sijaan on selkeä metro- ja junakaupunki, ja kaupungin hahmottaa helpoiten juuri metrokartan avulla.
Maisema yli Kioton kaupungin
Ehkäpä seuraavalla blogauskerralla luvassa on lisää kirsikankukkakuvia, kuulumisia yliopistolta taikka viikonloppureissultamme Osakaan. Täällä on paikallisvaalit ensi viikonloppuna, samaan aikaan kun me lähdemme äänestysmatkalle Osakaan antamaan äänemme Suomen eduskuntavaaleissa. On se vaan niin hienoa, että tänä nettiyhteyksien aikana saa valmistautua äänestykseen lähtemällä naapurikaupunkiin junalla. Mutta sinänsä tietenkin huippua, että saamme äänestää Suomen vaaleissa täältä käsin ja kuitenkin suht lähellä asuinkaupunkiamme. Ja äänestystulosta voi sitten seurata livenä areenan vaalivalvojaisista, jotka täällä jatkuvat aamun pikkutunneille asti.
Palataan taas!
