Eilen vein pyöräni liikkeeseen, josta sen ostin, enkä saanut siitä mitään, kun lamppu oli rikki ja renkaat uusittava, mutta eipä tuo mitään, hyvin se palveli tämän ajan, eikä se silloinkaan paljon maksanut. Pyörä oli varmasti kannattavin ostos täällä. Kioto on ehdottomasti pyöräilykaupunki. Ystävällisiä, ja muut kulkijat huomioivia autoilijoita tulee ikävä!
Ja tulee varmasti ikävä moniakin eri asioita täältä, vaikka samaan aikaan on mukava palata Suomeen. Tällä hetkellä ajattelen, että tulen kaipaamaan Kiotoa kokonaisuudessaan, kaupunkina. On varmasti mahtava joskus tulla tänne vielä käymään. Monia myös ristiriitaisia, ärsyttäviä, ihmetyttäviä asioita tai sellaisia, joita ei tule kaipaamaan, on niitäkin, mutta en halua sellaisia ollenkaan nyt ajatella. Vaikea on edes näin etukäteen tietää, mitkä kaikki jutut sitten loppujen lopuksi jäävät päällimmäisinä mieleen, ja millä ajatuksin jää Kiotoa ajattelemaan ja kaipaamaan. Kyllähän kaikkiin elämänsä kaupunkeihin, sekä kotimaisiin että ulkomaisiin, jää tavallaan pala omaa elämäntarinaa, ja se, mille kohtaa tuo aika sijoittuu, vaikuttaa paljon siihen, minkälaisia muistoja ja mielikuvia paikasta jää mieleen, ja mitä siitä tulee kaipaamaan.
Paljon on kokemuksia jälleen rikkaampi, kokemuksia, joita on mukava yhdessä myöhemmin muistella. Mutta samanlailla noita kokemuksia kertyy aivan riippumatta siitä, missä niitä koetaan. Mutta sekin on silti hyvin tärkeää, missä niitä koetaan. Asuinpaikka ja se, missä maassa, kaupungissa tai kaupunginosassa se sijaitsee, tai itse asunto, koti, on merkki tietystä ajanjaksosta, ja asettaa muistot ja kokemukset omaan kontekstiinsa. Vaikka koti on, ainakin minulle, paikasta riippumaton ja muuttaa aina mukana, on se silti omalaatuinen, erityinen paikkansa. Olemmekin jo suunnanneet katseemme Suomeen ja jännityksellä odotamme, minkälainen seuraavasta kodistamme tulee. Emme nyt muuta samaan paikkaan, jonka aikoinaan taaksemme jätimme. Eikä aivan varmaa ole sekään, kauanko tulemme asumaan vehreässä Viikissä, joten nähtäväksi jää, saammeko rakennella tässä vuoden sisään useammankin kerran uutta kotia.
Nähdään! Ja mata!
ps. Ja koska blogger juuri ilmoitti, että "hups, tallennustila on lopussa...", jäi seuraava kuvakavalkadi vähän vajaaksi, kun mielessä oli vielä muutama foto lisätä, mutta nämä taitavat olla sitten tämän blogin viimeiset kuvat.
pps. Ja blogger näyttää olevan jossain ihan omalla aikavyöhykkeellään, kun se ilmoittaa että tämä postaus on torstailta 2.8., mutta kyllä nyt taitaa olla jo perjantai 3.8. ja huomenna lähtö Suomeen, täytyypä vielä varmistua sitten tästäkin asiasta, heh.
 |
| Rakuyuso-koti |
 |
| Aluksi tilaa oli paljon |
 |
| Palapelin rakentelua syysaamuna |
 |
| Hups, tällaiseenkin joskus tuli sorruttua (tarkoittaen noita ruokapussukoita, kirja ei kuulu omaan lukemistoon :)) |
 |
| Vaikka useammin aamupalapöytä näytti tältä tai ainakin sinne päin |
 |
| Tv- ja ruokailuryhmä olivat kompaktit |
 |
| Tuoretta aviopariakin pääsimme juhlistamaan |
