Lähtövalmisteluja

Japani, tarkemmin sanottuna Kioto, valikoitui tulevaksi suunnaksemme keväällä 2010. Silloin mieheni kanssa aloitimme ensimmäiset tunnustelut tulevien opiskelupaikkojemme löytämiseksi. Lähtökohtamme olivat kuitenkin hieman erilaiset. Miehelleni oli nimittäin jo siinä vaiheessa selvää, minne hän halusi hakeutua: Kiotoon tekemään kaksivuotisia maisteriopintoja. Näin Kioto valikoitui minunkin ykköstoiveeksi löytää paikka jatko-opintojeni edistämiseksi. Laajahkon nettisurffailun päätteeksi löysin kuin löysinkin minua suuresti houkuttelevan opinahjon. Tämä oli Kioton sydämessä sijaitseva Doshishan yliopisto, joka vaikutti mielenkiintoisten opiskeluvaihtoehtojen lisäksi ilahduttavan kv-orientoituneelta, ainakin kattavien englanninkielisten nettisivujen perusteella.

Pitkällisen sähköpostikirjeenvaihdon tuloksena ja moninaisten hakupapereiden ja todistusten lähettelyjen jälkeen sain viimein syyskuussa kuulla, että minut on hyväksytty vierailevaksi jatko-opiskelijaksi (visiting graduate student) vuoden ajaksi alkaen maaliskuusta 2011. Mieheni opinnot alkoivat jo samaisena syyskuuna Kiotossa, ja hän on ehtinyt totutella arkeen uudessa maassa nyt reilun kuukauden ajan.

Tämä pimenevä syksyn aika on ollut minulle mitä otollisinta aikaa orientoitua tulevaan seikkailuun. Ensikosketuksen japanin kieleen saimme jo kesällä osallistuessamme kesäyliopiston alkeiskurssille. Kieliopintoni ovat syksyn mittaan saaneet jatkoa etäopiskeluna suoritettavalla kurssilla. Hiraganat ja katakanat alkavat jo jotensakin sujua, ja ensimmäisten kanjien rustaaminen on nyt ajankohtaista. Urakka, jolle ei ole loppua näkyvissä. Minulle on kuitenkin uskoteltu sen olevan hauskaakin puuhaa.

Ainakin olen innostunut opiskelun mukanaan tuomista uusista, tai ehkä paremminkin vanhoista opiskelumetodeista: käsin kirjoittamisesta ja piirtelystä ainaisen koneella naputtelun sijaan. Ja kyllä tuo lupaus hauskuudesta pitää aivan paikkaansa. Tuntui kieltämättä mukavalta pystyä lukemaan erään pikkukaupan ikkunassa ollut hiraganoin kirjoitettu teksti: Tonari no Totoro (Naapurini Totoro), samalla kun istuin bussissa ja tuijottelin ikkunasta ulos sateiseen Helsinkiin. Piristi mieltäni kummasti, oppimisen pieniä iloja. Lisäksi kieltä oppimalla tutustuu siinä sivussa kulttuuriin laajemminkin. Paikan päällä opiskelu tapahtuu kuitenkin pääosin englanniksi, niin hyvään kielitaitoon kuin opiskelu japaniksi vaatisi, on tässä ajassa mahdoton päästä.

Lentoliput Osakaan (lähin lentokenttä Kiotoon matkatessa) ovat varattuna tammikuun alkuun, mutta koska aloitan yliopistolla vasta maaliskuussa, voipi olla että paikalliset viranomaiset eivät laita viisumipäätöstäni tulemaan vielä tämän vuoden puolella. Tämä marraskuu onkin alkanut olla jo siinä mielessä jännittävää aikaa, että aina iltaisin kotiin tullessani toivon löytäväni myönteisen viisumipäätöksen päivän postin seasta.

Kotiini on syksyn mittaan kasautunut mittava pino kirjoja kieleen ja kulttuuriin tutustumisen avuksi. Erityisen vaikutuksen minuun on tehnyt mm. Kenkoon 1300-luvulla kirjoittama Joutilaan mietteitä, jonka viisaudet ovat kestäneet aikaa ihmeellisen hyvin. Tulee kyllä kiirus ennen vuodenvaihdetta, jos aion ehtiä tutustumaan kaikkiin kirjahyllyyni päätyneisiin opuksiin, puhumattakaan kaikista niistä, joihin tuppaan törmäämään, missä tahansa kirjastossa vierailenkin. Japani on alkanut olla osa arkipäivääni, ja olen saanut huomata, että täällä Suomessakin Japaniin liittyviin juttuihin törmää yllättävän usein, kun vain on aistit siihen suuntaan hereillä.