Lähtöselvitys - suuntana Suomi

No niin nyt sekin on hoidettu, lähtöselvitys, mikä tarkoittaa, että koneen lähtöön on aikaa enää vajaat 36 tuntia. Enää pitäisi saada kämppä jotenkin järjestykseen ja tavarat pakkailtua. Rinkka täyttyy takuuvarmasti nopeasti, kun olisi tarkoitus tuoda mm. kaikki kesätamineet pois sekä kaikkea sellaista, mitä täällä ei mahdollisesti enää tule tarvitsemaan. Ja onhan noita joulutuliaisiakin jokunen kertynyt. Tuo 36 tuntia tuntuu nyt erityisen vähäiseltä, kun viikonloppuna minuun iski flunssa, ja yritän nyt sitä lepäilyllä ja kuumien juomien voimin karkotella, mutta toistaiseksi turhaan.

Joulu näkyy täällä katukuvassa ja kaupoissa yllättävänkin paljon, vaikkei joulu perinteisiin juhliin täällä kuulukaan. Kaupat ainakin ottavat kaiken siitä irti, ja joululaulu-pimputukset soivat kaikkialla. Ehkei jouluun valmistautuminen ole täällä kuitenkaan niin suureellista, eikä kaupoissa koe mitään isompaa ahdistusta mitä nyt nuo joululaululuritukset välillä käyvät hermostuttamaan. Kaupat mainostavat joulukakkujaan "kurisumasu keeki", jotka muistuttavat ehkä lähinnä syntymäpäiväkakkuja, kun kermaa ja mansikoita muun muassa pitävät sisällään. Kaupoista saa ostettua myös käteviä ja käytännöllisiä joululahjoja, esimerkiksi lahjapaketiksi pakatun kymmenen eri pikakahvimaun säästöpakkauksen tai vaikka viiden pullon setin ruokaöljyä, tai pyykinpesuainetta kilokaupalla. Älkää pelästykö, emme ole tuomassa näitä teille tuliaisiksi! Olen ymmärtänyt, että koska täällä annetaan aika paljon lahjoja toinen toiselle, niin on hyvä että ne eivät vahingossakaan ole ns. turhia lahjoja, vaan tulevat käytetyiksi. Mutta vaikea silti kuvitella, kenelle kehtaisin viedä viisi kiloa pyykinpesuainetta lahjaksi, heh.

Ennemmin vaikka antaisin seuraavassa kuvassa olevia "manjuja" lahjaksi. Tämä kyseinen manju (joka on muuten kuvassa ylösalaisin) on peräisin Tohokun alueelta, jonne maaliskuinen tsunami iski pahiten. Näitä olivat myymässä erään seminaarin yhteydessä opiskelijat, jotka ovat mukana omalta osaltaan auttamassa jälleenrakennuksessa ja avun perille viemisessä sitä tarvitseville. Mutta mikä on tämä manju. Se on makeinen, ja tämä kyseisenmallinen oli aivan kananmunan näköinen. Kuori oli kylläkin jotain hieman valkoisen suklaan tapaista ja sisältö taasen muistutti kuivakakkua. Todella hyvää! Eikä yhtään liian makeaa. Useat japanilaiset "makeiset" eivät ole kovinkaan makeita, vain hieman, ja nyt kun siihen on tottunut, olen todella tykästynyt näihin paikallisiin erikoisuuksiin.

Manju

Ongelmana tämän Tohokun manjun kohdalla on se, että sitä todellakin myydään vain Tohokussa. Kansain alueelta, jossa asumme, sitä voi olla enää hyvin vaikea löytää, nyyh. Tämä on hyvin japanilainen ilmiö. Monet herkut ja erikoisuudet ovat alueellisia, ja usein tämän lisäksi vielä kausittaisia. Tämä ylettyy myös massatuotteisiin, ja esimerkiksi suklaisia kitkateja saa eri mauissa eri puolilta Japania. Kesällä itse tykästyin lähikaupassa myytäviin kylmiin nuudeleihin, ja syksyn tullen aloin ihmetellä kun en niitä tietynlaisia enää löytänyt. Ensin luulin, että ne olivat aina vain ehtineet siltä päivältä loppua, kunnes älysin ettei niitä myydä kuin kesällä. Niin tietysti, kylmät nuudelit taitavat tehdä paremmin kauppansa kesähelteillä.

Seuraavassa kuvia Osakassa olleilta saksalaisilta joulumarkkinoilta ja keskustan jouluvaloista.

Viime viikolla päättyi japaninkurssi, jolla olin noin kolme kuukautta, neljä tuntia viikossa. Hurjan nopeaa oli eteneminen, ja paljon sulateltavaa jäi, mutta onpahan ainakin jotakin kerrattavaa keväälle. Jatkamme ystäväni kanssa vielä pari kertaa kuussa tapaamisiamme vapaaehtoisen opettajan kanssa, mutta siellä menemme hieman verkkaisempaa tahtia. Oppimistamme tehostaaksemme aloitimme satunnaisen meilikeskustelun japaniksi, jossa vuoretellen kerromme päivän kuulumiset ja kyselemme ja kommentoimme toisen kirjoittamia juttuja muutamalla lauseella. Kiva pystyä jo jotenkuten käyttämään kieltä itsensä ilmaisemiseen, vaikkei se kovin sujuvaa olekaan.

Japanin kurssin vika kerta

Rauhallista joulunaikaa ja hyvää uutta vuotta 2012!