Lähitemppelimme Chionjinin ympäristössä on jokaisen kuun 15. päivä markkinat. Samantapaiset, mutta suuremmat markkinat ovat kahden muun temppelin pihapiireissä, toisessa aina kuun 21. ja toisessa kuun 25. päivä. Näiden lisäksi on vielä monia muita pienempiä toreja, joiden aikatauluilla on omat muistisääntönsä kuten joka kuun 8. ja 18. päivä tai vaikkapa kuun kolmas torstai. Itse olen päässyt vierailemaan jo kolmen eri kokoluokan markkinoilla tai kirpputoreilla. Pienimmässä oli reilu kymmenen kojua, joissa myytiin lähinnä vanhoja astioita, vaatteita, valokuvia ja kirjoja, joista osa oli vanhoja siinä mielessä, että ne olivat käytettyjä, kun taas osa vaikutti olevan peräisin useamman vuosikymmenen takaa. Tätä kirpparia hieman isommilla markkinoilla taas olivat pääosassa käsityöt ja itse valmistetut herkut ja leivät sekä sekalaisesti kaikenlaista krääsää ja koristetta.
Edellä mainituista, kaupungin suurimmista markkinoista toiseen pääsin tutustumaan ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Torin tunnelma oli leppoisa, ruokakojuista leijailevat tuoksut houkuttelevia ja valikoimat muutenkin kattavat (käsitöitä, vaatteita, astioita, ruokaa, makeisia jne). Ostin sieltä itselleni ensimmäisen japanilaisen vaatteen, Yukatan, joka on japanilainen arkiasu, vähän kuin aamutakki. Kangas on puuvillaa, pituutta lähes nilkkoihin asti ja kiinnitys nauhalla vyötärön ympäri. Yukataa voi periaatteessa käyttää ulkonakin, mutta aika harvassa tuollaiset perinteisemmät asut ovat katukuvassa.
Second hand -Yukata
Kirpparikojun antia
Myynnissä mm. tuoretta omppumehua
Nämä isot markkinat olivat Kitano Tenman-gu nimisen temppelin ympäristössä. Itse temppelialue oli hyvin kaunis. Siellä täällä oli pieniä alttareita, joissa paikalliset kävivät kumauttamassa kelloa, tiputtamassa lantteja puulippaaseen ja kumartamassa kohti alttaria. Näillä pyhillä paikoilla käydään yleensä toivomassa onnea itselle tai läheiselle jonkin ajankohtaisen asian suhteen. Jos olen ymmärtänyt oikein, osa temppeleistä on tavallaan erikoistunut tietylle elämänalueelle, eli esimerkiksi tietyt temppelit ovat suosittuja vaikkapa pääsykokeisiin valmistautuvien opiskelijoiden tai heille niissä onnea toivovien keskuudessa.
Kitano Tenman-gu -temppelin pihapiiriä
Yksi lukuisista alttareista
Jono suurimmalle temppelin alttareista
Temppelissä oli paljon siellä käyneiden (?) kirjoittamia tekstejä A4-papereilla. Alhaalla kuvassa on kolmella hiragana-merkillä kirjoitettu "usagi", joka tarkoittaa jänistä. Jänis on suosittu aihe täällä nyt muutenkin, sillä kiinalaisen kalenterin mukaan on alkamassa jäniksen vuosi. Maalattu jäniksen kuva löytyi myös temppelialueen portista.
Viime viikonloppuna pääsin mukaan japaninkurssilla tutustumani tytön järjestämälle Naran päiväretkelle. Meitä oli mukava neljän hengen ja neljän kansallisuuden porukka, johon kuului yksi japanilainen. Hän osasi opastaa minua mm. siinä, miten kädet pestään temppelialueelle tultaessa. Pesupisteellä otetaan ensin yksi kauhoista oikeaan käteen, siihen vettä, kaadetaan vettä vasempaan käteen, sitten vaihdetaan kauha vasempaan ja kaadetaan vettä oikeaan käteen, sitten kerran vielä toisin päin ja lopuksi tällä vasemmalla kädellä kostutetaan varovasti huulet, minkä jälkeen kauhan viimeiset vedet kaadetaan pois kauhan vartta pitkin, jotta sen voi jättää puhtaana seuraavalla käyttäjälle. Yksinkertaista.
Käsienpesupiste Todaiji-temppelin pihalla Naran ehdottomasti mieleenpainuvin kokemus oli vierailu jättiläismäisessä Todaiji-temppelissä. Jättiläismäinen on oikea sana kuvaamaan temppeliä, sillä se on maailman suurin puurakennus ja sen sisällä oleva vuodelta 752 peräisin oleva buddha-patsas on niin ikään maailman suurin. Temppeliin johtavat portit eivät nekään kalvenneet itse temppelille. Käsienpuhdistusoperaation jälkeen kävelimme temppeliin johtavat portaat ylös. Omaa vuoroa ei tarvinnut kauan odotella oviaukolle päästäkseen, ja kun kynnykselle astui, ei vähään aikaan nähnyt oikein mitään. Kirkkaan ulkoilman ja temppelin hämärän kontrasti oli niin suuri, että mieleen tuli ensin pettymys siitä, ettei koko buddhaa edes erota pimeästä. Tämän harmituksen vielä kestäessä alkoi buddhapatsas kuin taianomaisesti ilmestyä pimeyden ja savun keskeltä, ja en voinut muuta kuin yhtyä ympärillä olevien ihmetteleviin äännähdyksiin. Patsas vain oli niin valtaisa, vaikkei patsaassa kuvattava hahmo edes seisonut jaloillaan. Buddhan sormet olivat vähintään ihmisen kokoiset, miltä ne näyttivätkin, ja opasteen mukaan pelkästään korvilla oli mittaa 2,5 metriä. Kuvissa nuo mittasuhteet latistuivat aika lailla.
Todaiji'iin johtava portti
Suuri ja mahtava Todaiji'n temppeli
Jättiläisbuddha: Vairocana-buddha
Jättiläisbuddhan lisäksi pienestä Naran kaupungista jäivät mieleen peurat, joita parveili koko Naran suuren puiston laajuudelta. Naran puistossa riittää teitä käveltäväksi ja temppeleitä vierailtavaksi myös Todaijin lisäksi. Samana päivänä puistossa oli festivaali nimeltään Wakakusa Yamayaki, joten liikkeellä oli tavallista lauantaita enemmän ihmisiä. Peurat risteilivät ihmisten seassa ja kärttivät keksejä odottaen keksinmyyntikojujen vierellä, jos vaikka joku sattuisi ostamaan näitä eläimille syötettäväksi tarkoitettuja herkkuja. Muuhun festivaalikojujen monipuolisesta ruokatarjonnasta ne eivät ihme kyllä kajonneet.
Tämän vuosittaisen festivaalin kohokohta oli sytyttää tuleen eräs mäennyppylä (nimeltään Wakakusayama, Yama tarkoittaa vuorta) ja antaa sen roihuta, sekä lisäksi ihailla ilotulituksia. Etukäteen olimme miettineet, että kaikkea hasardia sitä keksitäänkin tehdä ja yllätyimme siitä, että tätä spektaakkelia pääsi seuraamaan aikalailla läheltä. No, oli sinne palavalle alueelle matkaa ehkä joku 50-100 metriä. Olimme siis itsekin kiivenneet tälle mäennyppylälle, jonne noustiin kulkemalla Naran puiston läpi. Näkymät yli kaupungin olivat upeat auringon laskiessa. Horisontissa piirtyivät kauniisti puiden tummat ääriviivat värikästä taivasta ja kaukana näkyviä vuoria vasten. Välissä näkyivät myös kaupungin valot. Nara on pieni kaupunki, joten nuo muut elementit saivat valojen sijaan enemmän painoarvoa tässä esteettisessä kokonaisuudessa (heh).
Wakakusayama ennen polttamista
Maisema vuorelta Naran kaupunkiin. Etualalla operaatioon osallistuvia palomiehiä kuuntelemassa viimeiset ohjeistukset ennen kaskeamisurakan alkua.
Tulispektaakkelia varten oli varauduttu hyvin. Paikalla oli varmasti suurin osa kaupungin palomiehistä, joille päällikkö piti puheen ja kertasi ohjeistukset. Samalla tarkistettiin myös, että kaikki sellaiset henkilöt, jotka vastasivat kustakin poltettavasta alueesta, olivat paikalla joukkojaan johtamassa. Puheiden ja odottelujen jälkeen päästiin vihdoin toimeen. Kun taivas oli pimentynyt, sen täyttivät ensin noin 15 minuutiksi mahtavat ilotulitukset. Niiden loppuvaiheilla sytyteltiin mäkeä sen joka puolilta. Palomiehistä tuli kaskeajia, jotka etenivät tulen kanssa kohti mäen korkeinta kohtaa. Tunnelma oli rauhallinen, eikä ollenkaan niin pelottava, miltä se etukäteen katsomiemme kuvien perusteella oli näyttänyt. Wakakusayama jatkoi palamistaan ja palomiesten homma ties vielä kuinka kauan siitä, kun lähdimme kohti juna-asemaa ja Kiotoa.
Wakakusayama tulessa.
Kiotossa pääsimme vielä eräille syntymäpäiväjuhlille japanilaiseen Izakaya-ravintolaan, jossa saimme pöytäkunnittain maisteltavaksi mitä maittavampia herkkuja (kalaa, kasviksia, tofua, munakasta). Ravintola oli useammassa kerroksessa, sisälsi mukavia soppia ja huoneita erikokoisille porukoille. Kengät jätettiin alakerran lokeroihin, ja tunnelma oli muutenkin kotoisa matalien pöytien ympärillä. Pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan myös WC-slippersien eli WC-tossujen käyttöön, jotka lähtiessään pitää muistaa jättää siten, että seuraavan on helppo niihin hypätä oven avattuaan.
Ja lopuksi vielä yksi kanji-merkki. Tämän perusteella löysin kyseisessä ravintolassa oikean paikan käyttää em. slippersejä, eli merkki on yhtä kuin nainen, äännetään onna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti