Vielä kerran Osaka

Jussin lopputyöurakan ja synttäreiden kunniaksi suuntasimme yönyli-reissulle lähikaupunki Osakaan. Osakasta on tullut meidän mini-matkakohde, sillä sinne mentyä tuntuu kuin olisi käynyt kauempanakin kotoa. Sen verran erilainen kaupunki se on tähän kotoisaan Kiotoon verrattuna.

Tällä kertaa (ja ensimmäistä kertaa Japanissa) päästiin nauttimaan kunnon maisemista hotellin ikkunasta. Monesti täällä huoneesta saattaa avautua näkymä vain muutaman metrin päähän ja suoraan naapuritalon julkisivuun tai sitten ikkuna on sillä tavoin sumennettu, ettei siitä ulos edes näe kunnolla (kuten meillä kotona). No, nyt halusimme jotain muuta ja tässä on tulos:

Muuhun Osakan ohjelmaan kuului herkuttelua perinteisillä Osakan okonomiyakeilla. Tähän asti olin maistanut vain kuuluisaa ja herkullista Hiroshiman okonomiyakia ja Kioton versiota. Täytyy sanoa, että kuuluisuudella on perusteensa. Osakan ja Hiroshiman versiot päihittävät Kioton viritelmät mennen tullen. Ja kyse on siis aina ennen kaikkea kastikkeesta, siis millä noita eroja tehdään. Ruoka itsessään on japanilainen versio pyttipannusta, siihen tulee vähän kaikkea nuudeleista ja paistetuista kananmunista mereneläviin, kasviksiin ja lihaan, variaatioita on lukemattomia.

Okonomiyaki-ravintolan pöydissä on kuumat keittolevyt, joille lähes valmis annos tuodaan. Lopuksi tarjoilija ruiskuttaa päälle majoneesijuovat, taiteilee niistä koristeelliset kuviot ja leikkaa annoksen neljään osaan. Ruokailijat noukkivat siitä pala palalta omalle pikkulautaselle, ja ruoka pysyy kätevästi lämpimänä koko ajan. Kovin lämmin oli kyllä ravintolakin, onneksi kuitenkin ilmastointi oli päällä, muuten sinne olisi varmasti paistunut itsekin. Kyseisten ravintoloiden ilma on myös hieman savuisen oloista, joten ei mikään helpoin paikka tarjoilijoille ja kokeille. Kokkeja työssään on kanssa mukava seurailla, sillä ruoanvalmistus tapahtuu yleensä näkyvällä paikalla ravintolassa. Siinä hommassa viuhuivat kädet tiuhaan, kun plättyä käänneltiin ja väänneltiin prosessin aikana moneen otteeseen.



Okonomiyaki x 2

 Käväisimme jälleen kerran myös ns. keittiökadulla, josta yhden kadunpätkän varrelta löytyy varmasti kaikki vermeet, mitä ravintolan perustamiseen tarvitsee. Mukaan lähti tällä kertaa yksi tarjoilulautanen (kaduttaa varmasti parin päivän päästä pakatessa) ja munakaspannu. Japanilaista munakasta opettelimme valmistamaan taannoin muutaman tunnin kokkikurssilla Suomen vieraidemme kanssa. Nyt viimein saimme hommattua pannun, jotta voimme jatkaa harjoittelua kotona. Täkäläinen munakaspannu on suorakaiteen muotoinen, ja munakas tehdään kerros kerrokselta, ja tuloksena on munakasrulla. Prosessissa käytetään myös enemmän öljyä, sillä kerrosten kääntäminen vaatii lisäämään sitä pannulle vähän väliä. Netistä löytyy oiva video, jonka avulla voi opetella paistamaan japanilaisen munakkaan eli tamagon. Tähän linkkaamassani videossa kokkina häärii Taro, jonka kokkauskurssilla mekin kävimme:

http://www.youtube.com/watch?v=kEhKeh6m0zY


Keittiökadun lautasvalikoimaa

Veitsiä jos jonkinmoisia

Ravintolan sushi-tarjoukset, vaikkakin pahviset, saavat aina veden kielelle, njams