Viimeinen vierailu-turnee?

Tällä kerralla matka Helsinki-Vantaalta Osakan KIX-kentälle sujui lomareissutunnelmissa, sillä tein matkaa yhdessä Kioton lomalle tulleiden vanhempieni kanssa. Perillä määränpäässä meitä oli vastassa taifuunin rippeet eli rankkasateet yhdistettynä navakkaan tuuleen. Sinänsä meillä oli tuuria mukana, että saimme laskeutua Osakaan hyvän sään aikana. Toisin kävi kaverilleni, joka myöhemmin samana päivänä oli joutunut lykkäämään paluutaan Etelä-Korean Busanista päivällä taifuunin vuoksi.

Pari ensimmäistä päivää hieman tihuutteli vettä, ja sain huomata, että Kiotosta ei ole niin mukava yrittää keksiä sadepäivän tekemistä. Temppelit ja puutarhat nyt vain sattuvat olemaan mukavemman näköisiä poutasään vallitessa. Mutta ennen kuin ahdistus ehti iskeä, säät vaihtuivat sopivampaan lomailusäähän.

Ryoanji-temppelin kiviä ihmettelemässä

Kesän vehreyttä

Hellepäivänä kapusimme Kiyomizu-temppelille

...josta oli näkymät länteen yli kaupungin

Synttäri-illallisella Izakayassa

Synttäripäivä oli tänä vuonna perjantai (=kinyoobi kuten oikeanpuoleinen kanji-merkki luetaan)

Perjantai eli kinyoobi tarkoittaa rahan tai kullan (=kin) päivää, joten siinäkö oli syy, miksi synttärinä onnistuin heittämään yhden jenin kolikon kippoon Kinkakuji-temppelillä eli kultaisella temppelillä (kin siis tässäkin sanassa). Kuulemma se tarkoittaisi hyvää onnea sadaksi vuodeksi, näin ainakin jos uskon heittoani todistanutta japanilaisherraa.

Koululaisryhmiä oli paljon liikkeellä kesäkuun viimeisesellä viikolla. Monesti meitä tervehdittiin Hello-huudahduksilla ja heti perään hihityksillä. Yhteiskuvaankin eräs tokiolais-kouluryhmä meidän kanssa halusi. Kuten turistioppaasta luimme, niin opettajat usein kannustavat oppilaitaan juttelemaan turisteille ja näin harjoittamaan englanninkielentaitoaan. Usein keskustelu jää tervehdyksien tasolle tai siihen, että kysytään mistä ollaan kotoisin.

Narassa saatiin taas nauttia vapaana kaduilla oleilevien peurojen seurasta, jotka jahtasivat "peura-keksejä" ostaneita. Kumma kyllä keksinmyyntikojut ja muutkin kojut ne osasivat jättää rauhaan.

Tämä tässä on Naran Todaiji-temppeli, joka on maailman suurin puurakennus ja jonka sisällä on maailman suurin buddha-patsas.

Mahtava elämys on myös tämä pallero eli kiinalaisen ravintolan seesamipallo-jälkiruoka, jota ei taida saada mistään muualta kuin Japanista, sillä täyte on peri-japanilaista punapapumössöä, ahh. Täkäläinen kiinalaisravintoloiden ruoka ei ole kovin kiinalaista, näin olen ymmärtänyt, eivätkä kiinalaiskaverini taida edes käydä kyseisissä ravintoloissa. Meille ruoka kuitenkin maittoi mainiosti.

Kokeiltiinhan tällä lomasella jotain aivan meille uuttakin, eli kävimme Manga-museossa, josta meistä maalattiin hienot manga-tyyliset kuvat.

Tämä taas on nuorison keskuudessa suositun kuva-automaattikäynnin satoa.

Nyt taitaa olla meidän kaikki Kioton vieraat käyneet, nopeat ehtii vielä! Tervetuloa!